Exchange student?

Miksi haluan vaihto-oppilaaksi? Miksi Amerikka? Näitä kysymyksiä on pohdittu varmasti monissa vaihtariblogeissa ja tässä tulee yksi postaus lisää.

Alunperin ajattelin yläasteella, että olisi kivaa lähteä lukion tokalla asumaan (ja opiskelemaan...!) Ruotsiin, äitini ystävälle. En tosiaan tiedä mistä ajatus oli tullut mutta Tukholma kiinnosti mua silloin. Mietin lähinnä kohdemaana Ruotsia ja Norjakin kävi mielessä. Kerroin vanhemmilleni ja halusin heti kuulla vastauksen. Silloin isäni sanoi että miettisin kuinka paljon enemmän hyötyä olisi osata englantia hyvin kuin esimerkiksi ruotsia. Kummasta on apua tulevaisuudessani? No englannista. Suutuin isälleni, koska olin jo kaikesta niin innoissani ja ruotsi tuntui silloin iisiltä. Vihan laantuessa ymmärsin hänen olleen oikeassa... Jos jonnekkin lähden maan kielen tulee olla englanti. On mahtavaa oppia jokin kieli kunnolla!

Hostsiskon kirjeestä <3

 Ajatus vaihtovuodesta tuli taas mieleen lukion alkaessa. Koulu ei lähtenyt mulla käyntiin ihan 5/5, koeviikoista puhumattakaan... Silloin vaihtovuosi alkoi pyörii mielessä ja koko ajan mietin miten kivaa ois olla ens vuosi muualla.  Puhuin monien kavereiden kanssa, kuinka siistiä ois lähteä vaihto-oppilaaksi - mutta emmä tiiä. Noin keskustelu yleensä päättyi. Kaikki varmaan lähti siitä, kun mun paras kaveri laittoi STSssälle hakemuksen. Ajattelin että miten rohkee joku voi olla ja kuinka hieno kokemus se olisi. Silloin aloin miettimään vakavasti ja juttelin vanhempieni kanssa vaihtovuoden hyvistä/huonoista puolista (ja kohdemaista). Näin myöhemmin ajateltuna, olisin voinut käyttää enemmän aikaa päätöksen tekoon. Kun sain tietää, että minulla on mahdollisuus lähteä vaihto-oppilaaksi olin jo tyyliin ''pakkaamassa matkalaukkua''. Mutta toisaalta, jos olisin jäänyt miettimään liikaa tulevaa vuotta ja sen ylä-ja alamäkiä se olisi jäänyt siihen. Tässä sitä nyt ollaan, hyvin onnellisena!


Miksi Amerikka? Englannin kielisitä maista minua kiinnostivat eniten Yhdysvallat ja Englanti. Australian ja Uuden-Seelannin tyrmäsin melkein heti hinnan takia... Englannissa mua kiehtoo mm. ihana aksentti, sijainti Euroopassa ja sen kaupungit. Aloin vertailla USAn ja Englannin plussia ja miinuksia. USA keräsi plussia kuitenkin enemmän. Amerikkalainen highschool kiinnostaa mua enemmän harrastuksineen ja aineineen. Kulttuuri eroaa myös tooosi paljon Suomesta ja sen haluan kokea. Halloween, Thanksgiving, joulu, uusivuosi, synttärit siellä...! Haluan kokea amerikkalaista perhe-elämää ja nähdä millaista se todella on! Stereotypiota on kaiken maalaisista ihmisistä, mutta silti haluan tietää mitkä pitävät paikkansa, haha. Amerikassa on prom ja muita tansseja, joten sekin oli yhtenä suurena syynä. Ehkä niistä tulee ikimuistoiset tai tosi lamet mutta kokemus sekin on. Sitä ei voi tietää! Ärsyttää todella paljon kun en pääse tanssimaan koulukavereideni kanssa wanhojen tansseja, mutta takaisin tullessani on siihen vielä mahdollisuus. Jos jotain saa - myös menettää.

!!!!!

Yläasteella luin kaksi vuotta ranskaa, mutten pitänyt siitä. Nyt lukion ykkösellä olen aloittanut espanjan mutta vaihtoon hakiessani 1.kurssi ei ollut vielä alkanut, joten uskallusta hakea sen kieliseen maahan ei ollut. Amerikka tuntui parhaalta vaihtoehdolta.

Vaihtoprosessin alussa, mä luin vaihtari blogeja ihan koko ajan. Oon vähentänyt lukemista, sillä monissa blogeissa painotetaan ettei asettaisi minkäänlaisia odotuksia vaihtovuodelle jottei pettyisi. Jokaisen vaihtarin vuosi tulee olemaan erilainen, enkä haluu kuvitella minkälainen siitä vois tulla.  Blogeja lukiessa vaihtovuosi

pyörii aina mielessä. Sitä tulee mietittyä ihan liikaa! Mun arki on oikeesti tosi mukavaa ja tiiän että tuun ikävöimään tätä. Haluun vaan nauttia täysillä kaikista ihmisistä mun lähellä sekä Suomesta ja hyvistä hetkistä. Ihan just alkaa loma ja se vasta hujahtaakin silmissä! Eli kaikki tulevat vaihtarit pliis eläkää tässä hetkessä, syksy tulee kyllä.

Postaus venähti aika pitkäks, ehkä jotkut jaksoivat lukea kokonaan... Oisko kellään mitään toiveita mistä kirjoittaisin? Otan enemmän kuin mielelläni ne vastaan!

Ella