Kyllähän se vähän ottaa päähän, kun on kehitellyt tietyn ajatuksen jostain lähtöpäivästä ja sitten lähetkin myöhemmin. Mun onnekseni se on vaan viikko ja pystyn nauttii ihmisten seurasta ja Weekend Festivalista täysillä! Aluksi tottakai yritettiin kysyä lentojen mahdollista vaihtamista, mutta se olisi tullut järjestölle kalliiksi tai sitten lentokone oli täynnä...? Jossain vaiheessa luulinkin, että lennot oltiin saatu vaihdettua, mutta sitten se taas tyssäsi. *Edellinen postaus...
Nyt on kuitenkin hyvä fiilis lähtöpäivästä ja kaikesta yleensäkin. En mieti että missaan jotakin, vaan että saan extra aikaa Suomessa. Mulla on täällä tällä hetkellä niin hauskaa, ettei ees haittaa. Viron reissu kavereiden kanssa oli kyllä unohtumaton ja menisin koska tahansa uudestaan! Päivät menevät älyttömän nopeasti ja harvoin muistaa mikä viikonpäivä on. Ihanaa että sallii sen unohtamisen, silloin on ainakin lomaillut. Läksiäiset pidän siis parhaan kaverini Saran kanssa, joka lähtee myös vaihtoon Amerikkaan. Ne ovat alkuviikosta ja tajuttiin justiinsa, ettei olla suunniteltu niitä yhtään (paitsi ruokaa). Mullahan on sillon tasan kolme viikkoa lähtöön, mikä on aika pitkä aika vielä, mutta mun kaverilla taas ihan liian vähän. Ensi viikko oli ainoa sopiva vaihtoehto läksiäisten järjestämiselle. Sinne kutsutaan meiän lähimpiä ystäviä ja silti meitä on joku 30, mutta jaetaan se kahteen eli 15 ihmistä!
Oon nähnyt blogeissa kaiken maailman To do list-juttuja ja mitämunpitäätehäennenvaihtovuotta. Mä siis oikeesti yritin tehdä listaa asioista, koska ei vaan enää muista kaikkea!! Testipakkaus, tuliaiset, läksiäiset, opiskelijakortti, forms, kuvat kavereista... Kyl näitä on ja jotenkin oletan kaiken järjestyvän ajan kuluessa itsestään, miks??? Meidän järjestön ekat jenkki vaihtarit lähtee 30.päivä, niin mahtavaa! Kaikkea hyvää jokaiselle ja pitäkää ihana vuosi. Mä en oo stressannut ikävästä - enkä oikeastaan paljoa mistään. Sille löytyy kyllä oma aikansa. Huomenna on kaksi viikkoa koulujen alkuun, kauhee ajatus.
-Ella