7/27/2014

*24 days to go

Well well. Säädöltä ei olla vältytty viime aikoina. Mä siis oon koko ajan olettanut, että lähden 13. elokuuta mutta empä lähdekään. Lentokone lähtee mulla 20. elokuuta ja saavun mun isäntäperheeseen 24. päivä. Heti seuraavana aamuna mulla alkaa koulu klo 730am. Kivaa? Hauskaa? Not. Tämän takia oon olettanut lähdön olevan tuo 13, koska saapuisin muuten niin myöhään. Nykin leirin jälkeen oli tarkoitus lentää Michiganin kautta Pennsylvaniaan, jossa hostperhe on mua vastassa. Kaks eri lentoa on ajan hukkausta, (varsinkin tällä mun aikataululla...) joten family tulee hakemaan mut suoraan New Yorkista leirin jälkeen. He ajavat ensiksi Nykkiin reilut pari tuntia ja tietenkin takaisin. Ihana ele heiltä, sillä näin vältän turhat lennot ja säästämme paljon aikaa! Tähän hommaan meni aikaa, sillä tietenkin kaikilta pitää saada suostumuksensa ja lennot perua etc... Onneksi mulla on maailman paras mamma, joka auttaa näillä hetkillä (ja lähettää ehkä 10 lappua highschooliin, jotta mut pystyttiin rekisteröimään aiempaa aikasemmin)!


Kyllähän se vähän ottaa päähän, kun on kehitellyt tietyn ajatuksen jostain lähtöpäivästä ja sitten lähetkin myöhemmin. Mun onnekseni se on vaan viikko ja pystyn nauttii ihmisten seurasta ja Weekend Festivalista täysillä! Aluksi tottakai yritettiin kysyä lentojen mahdollista vaihtamista, mutta se olisi tullut järjestölle kalliiksi tai sitten lentokone oli täynnä...? Jossain vaiheessa luulinkin, että lennot oltiin saatu vaihdettua, mutta sitten se taas tyssäsi. *Edellinen postaus...

Nyt on kuitenkin hyvä fiilis lähtöpäivästä ja kaikesta yleensäkin. En mieti että missaan jotakin, vaan että saan extra aikaa Suomessa. Mulla on täällä tällä hetkellä niin hauskaa, ettei ees haittaa. Viron reissu kavereiden kanssa oli kyllä unohtumaton ja menisin koska tahansa uudestaan! Päivät menevät älyttömän nopeasti ja harvoin muistaa mikä viikonpäivä on. Ihanaa että sallii sen unohtamisen, silloin on ainakin lomaillut. Läksiäiset pidän siis parhaan kaverini Saran kanssa, joka lähtee myös vaihtoon Amerikkaan. Ne ovat alkuviikosta ja tajuttiin justiinsa, ettei olla suunniteltu niitä yhtään (paitsi ruokaa). Mullahan on sillon tasan kolme viikkoa lähtöön, mikä on aika pitkä aika vielä, mutta mun kaverilla taas ihan liian vähän. Ensi viikko oli ainoa sopiva vaihtoehto läksiäisten järjestämiselle. Sinne kutsutaan meiän lähimpiä ystäviä ja silti meitä on joku 30, mutta jaetaan se kahteen eli 15 ihmistä!

Oon nähnyt blogeissa kaiken maailman To do list-juttuja ja mitämunpitäätehäennenvaihtovuotta. Mä siis oikeesti yritin tehdä listaa asioista, koska ei vaan enää muista kaikkea!! Testipakkaus, tuliaiset, läksiäiset, opiskelijakortti, forms, kuvat kavereista... Kyl näitä on ja jotenkin oletan kaiken järjestyvän ajan kuluessa itsestään, miks??? Meidän järjestön ekat jenkki vaihtarit lähtee 30.päivä, niin mahtavaa! Kaikkea hyvää jokaiselle ja pitäkää ihana vuosi. Mä en oo stressannut ikävästä - enkä oikeastaan paljoa mistään. Sille löytyy kyllä oma aikansa. Huomenna on kaksi viikkoa koulujen alkuun, kauhee ajatus.

-Ella

7/08/2014

Time is precious, waste it wisely

''No matter how 'busy' a person is, if they really care, they will always find the time for you''

Halusin kirjottaa ton yllä olevan lauseen, koska se on vaan niin totta. Mut pistää miettimään aina nää ''meijän oikeesti pitäis nähä'' - tyypit ja sit kumminkaan ei saa sovituksi mitään. Niin kuin otsikko kertookin,(ja näin vaihtovuotta odotellessa) miettikää kenen kanssa hengailette, olkaa heidän kanssaan joiden seurasta todella nautitte.

Eilen tultiin riparilta kotiin ja sanonko että hieman väsy. En jaksanut puhua kenenkään kanssa, rojahdin sänkyyn ja otin tunnin päikkärit. Menee aina muutama päivä, että taas tottuu tähän ''arkeen.'' Viikko oli mitä mahtavin mutta aina on ihana tulla kotiin. Tutustuin tietenkin ihaniin pikkusiin mutta erityismaininnan saa meidän paras isosporukka! Meitä oli seitsemän ja tunsin yhden heistä kunnolla, muut oikeastaan isosleirien-ja koulutuksen pohjalta. En oikein osannut odottaa mitään ja olin hieman epäileväinenkin mutta meillä oli hullun hauskaa yhdessä (yks pikkunenkin kertoi huomanneensa sen!) Tutustuin parhaiten ehkä muihin isosiin ja appareihin ja tuntu et oltais tunnettu vaikka kuinka pitkään... Leirillä oli tosi hyvä yhteishenki ja jotenkin se on niin mieletöntä, kun saa seurata sivusta ihmisten kiintymistä toisiinsa, kaikki saavat olla omia itsejään ja porukka tulee päivä päivältä rohkeammaksi. Sunnuntaina on konfirmaatio ja on kiva nähdä taas ihmisten naamat. Kamerasta tulee kuvia myöhemmin.

 -Ella