''No matter how 'busy' a person is, if they really care, they will always find the time for you''
Halusin kirjottaa ton yllä olevan lauseen, koska se on vaan niin totta. Mut pistää miettimään aina nää ''meijän oikeesti pitäis nähä'' - tyypit ja sit kumminkaan ei saa sovituksi mitään. Niin kuin otsikko kertookin,(ja näin vaihtovuotta odotellessa) miettikää kenen kanssa hengailette, olkaa heidän kanssaan joiden seurasta todella nautitte.
Eilen tultiin riparilta kotiin ja sanonko että hieman väsy. En jaksanut puhua kenenkään kanssa, rojahdin sänkyyn ja otin tunnin päikkärit. Menee aina muutama päivä, että taas tottuu tähän ''arkeen.'' Viikko oli mitä mahtavin mutta aina on ihana tulla kotiin. Tutustuin tietenkin ihaniin pikkusiin mutta erityismaininnan saa meidän paras isosporukka! Meitä oli seitsemän ja tunsin yhden heistä kunnolla, muut oikeastaan isosleirien-ja koulutuksen pohjalta. En oikein osannut odottaa mitään ja olin hieman epäileväinenkin mutta meillä oli hullun hauskaa yhdessä (yks pikkunenkin kertoi huomanneensa sen!) Tutustuin parhaiten ehkä muihin isosiin ja appareihin ja tuntu et oltais tunnettu vaikka kuinka pitkään... Leirillä oli tosi hyvä yhteishenki ja jotenkin se on niin mieletöntä, kun saa seurata sivusta ihmisten kiintymistä toisiinsa, kaikki saavat olla omia itsejään ja porukka tulee päivä päivältä rohkeammaksi. Sunnuntaina on konfirmaatio ja on kiva nähdä taas ihmisten naamat. Kamerasta tulee kuvia myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti