Two weeks

Mä lähden tasan kahden viikon päästä. Lauantaina hyvästelen parhaan kaverini 10kk, vaikka tarkoitus onkin nähdä vaihtovuoden aikana. Ei ikinä tiedä onnistuuko se, sillä välillämme on n. 3061 km. Nice, molemmat on Jenkeissä ja välimatka on tuollainen, WHY. Läksiäiset oli jo viikko sitten ja kuvia on paljon, mutta ne ovat kaverini kamerassa ja nyt odottelen niitä. Postaus kyllä tulee aivan piakkoin! Loma loppuu kohta ja kaverit menevät kouluun ja oon miettinytkin, että mitäs sitä tekisi. Kai vaihtari juttuja voisi alkaa hoitaa, mm. vaatteiden tsekkausta, tuliaisia ja pakkailua. Siskoltani loppuu työt lauantaina, joten on mulla joku seurana <3
Mä stressaan liikaa tuliaisista, kun tuntuu että moni ostaa jokaiselle perheenjäsenelle jonkun 'oman' jutun. Noh, mulla on perheessä kuusi henkilöä, niin tuntuu vaikealta löytää jokaiselle jotakin. Sanoinkin jo hostmumille, että kaikki tuliaiset ovat sitten koko perheelle.

Lauantai pelottaa, koska silloin nään tilanteen jossa itsekin tulen olemaan pian. Sit varmaan ymmärrän että kaikki tää tulee tapahtumaan, oikeesti. Uskon, että mulle tulee vaikeeksi irrottautua Suomi-elämästä, sillä mulla on täällä niin tiivis kaveripiiri/porukka. Varmaan katson koko ensimmäisen kuukauden kännykkää silmä tarkkana, mitä siellä tapahtuu kun mä en oo siellä. Toisaalta, tätä mä halusin. Isoa muutosta mun elämään, koska olin now and then kyllästynyt ja väsynyt tiettyihin asioihin. Tällä en tosiaan tarkoita mitään materiaa, vaan ihan mun arkea. Halusin kokea elämän jossain muualla, eli USA:ssa.

Vaikka kuulostaakin ehkä tyhmältä, mulle tulee helposti koti-ikävä. En välttämättä ikävöi ketään henkilöä, vaan sitä omaa kotia ja rauhaa. Lomalta tullessa on parasta päästä omaan sänkyyn nukkumaan ja vaan olla. Viimeiset kuusi vuotta oon asunut kahdessa talossa vuoro viikoin. Nyt asun samassa talossa 10kk, samojen ihmisten kanssa. Kaikki tulee muuttumaan monella tapaa, mutta kaikki tämä oli tiedossa.

-Ella